Joulu oli ja meni, ei ollu hiljasta, rakkaita ympärillä. Veljet ja niiden perheet puuttui, oli ikävä.
Luin mamarkistin blogia ja rupesin ajattelemaan, enkö osaa enää pyytää ketää vai olenko mä vain niin yksin, että jos haluais esim käydä yksillä niin vaihtoehdot on joko mieheni kanssa tai sitten yksin.
Bilettämään... Hmm ... Yksin...
Taidan siis pysyä kotona.
Mihin ne ystävät on matkan varrella kadonneet? Ihan varmasti vika löytyy musta, jos ei kokonaan niin ainakin osittain. Osa kavereista asuu kaukana, ei tuu pidettyä yhteyttä ja sitten ystävyys hiipuu, moikataan kun tavataan. Enkä mä sitten tiä onko mulla oikeesti koskaa ollu kauheen montaa ystävää kavereita kyllä, mutta ystäviä, eipä niitä liikaa ainakaa oo ollu.
No, purinpa nyt tuntojani tänne kun tuli mieleeni. Menen perheeni viereen nukkumaan ja huomenna juhlimaan rakasta kummityttöäni. On mulla kuitenkin paljon rakkaita ihmisiä ympärilläni vaikka välillä ei siltä niin tuntuisikaan. Pitäkää huolta toisistanne <3
