Taas on 5 vuotta kulunut...

... Ja meillä oli luokkakokous. Aluksi olimme keilaamassa, sielä meitä oli 8.käytössä oli 2 rataa ja keilasimme tytöt vastaan pojat. Pisteitä tosin kukaan ei vissiin muistanut lopussa katsoa.

Keilauksen jälkeen menimme porukalla syömään ja sakkimme täydentyi hieman. Lopulta meitä oli 11, eli puolet luokasta paikalla. Ihana oli nähdä kaikkia! Teimme pienen kierroksen mitä kenellekin kuuluu ja juttelimme ei paikalla olevista jos joku tiesi heidän kuulumisiaan.

En kovin kauaa viitsinyt olla, kun en tiennyt mikä kotona oli tilanne, kun kuopus ei ole pullosta juonut sitten lastenosaston eli 3.5 kk sitten. Mutta hienosti täälä oli mennyt ja ruoka oli maistunut.

5 vuoden päästä taas, toivottavasti silloin saamme enemmän porukkaa kasaan.
-T-

Pastaa ja kakkua

Pasta onnistui tosi hyvin, mutta kun tein jotain muuta kuin sitä mun perinteistä pastakastiketta niin siitä ei piitannu kukaa. Tein oikein pitkän kaavan mukaan bolognesea kastikkeen haudutuspadassa. No tulipa kokeeltu tuotakin.

Mä oon nyt yrittäny aktivoitua tuon haudutuspadan käytössäkin. Sitä on käytetty tasan kerran ristiäisissä lihan lämpimänäpitoon. Tuo on kyllä kätevä kun saa kaikki nakata vaikka illalla pataan ja lounas on valmis.

Odottelen mun toista heräteostosta uutta yleiskonetta,mutta jostain syystä sitä ei kuulu. Pastakoneen tilasin myöhemmin ja se on jo tullu. Harmittaa, kun olisin sitä jo eilen tarvinnu kun piti tehdä Timpurille synttärikakku. Tänään vielä koristeet ja sitte meidän pitäis viedä se Timpurille töihin. Jos me saadaan se sinne tiputtamatta sitä.

Täälä oli aamulla pikkuisen valkoista maassa. Talvi ♥️ ja vajaat 2 kk jouluun, joko saa hössöttää 😁

Yöllinen valvominen tulee kalliiksi 😁

Huonosti nukutun yön jälkeen ei jaksattaisi tehdä mitään. Tää on jo vissiin 4 yö putkeen kun nukun vain muutaman tunnin. Kuopus nukkuu hyvin, mutta mun selkäni kaipaa kipeästi kalevalaisen jäsenkorjaajan käsittelyyn. Lisäksi kun vielä ajatukset pyörii omaa kehäänsä niin Heippa hyvät unet. Toivottavasti tämä tästä helpottuu pian.

Lisäksi kun mä en nuku niin teen sen virheen, että seikkailen netissä. Ja se on joskus melko kallista. Tässä eräänä yönä sain päähäni hommata pastakoneen. No se tuli eilen, nyt pitäis vaan alkaa harjoittelemaan pastan tekoa, ohjeen oon jo löytäny täältä: https://blogit.meillakotona.fi/perinneruokaaprkl/pastataikina-ja-pastan-valmistus/

Eilinen ilta meni hirven lihaa pakastaessa, meillä on tapana laittaa lihat vakuumiin, ei tuu niin helposti pakastimen makua. Koko perhe oli urakassa mukana. Oli kirjoittaja, tasoittaja ja pussittaja.

Nyt kuopus nukkuu niin äippä rentoutuu kutoen. ♥️:lla T

Aktivoitumista (ko?)

Mietin, että teenkö uuden blogin johon laitan ylös ruokaohjeita, mutta päätin sitten jatkaa tätä. On ollut melko hiljaista postausten osalta muutaman vuoden. Katsotaan jos pientä aktivoitumista tapahtuisi.

Eilen alkoi isimiehen syksyn viikonloppujen toiminta, hirvimettä. Kun pakastimeen katsoo niin hyvä, että alkaa sillä pakastin on melko tyhjä.

Tänään sitten jatkoin pakastimen tyhjäystä. Ruuaksi tein peuran paistia, pariisin perunoita, ja vaarin tänään poimimista suppiksista sienikastiketta. 💙:lla T

Oho, jopas on pitkä viimeisestä tekstistä

Kuten arvata voi, niin paljon on tapatunut. Onhan aikaakin kulunut yli 2 vuotta :)
Tiuhti ja Viuhti sai toukokuussa pikkusiskon olkoon hän sitten Vauhti. Nyt taas opetellaan vauva-arkea heräilyineen, uuden ihmettelyineen. Oon niin onnellinen tuosta pienestä ihmisen alusta.

Edellinen teksti jäi mietintään minkähänlainen hoitopaikka saadaan tytöille, saatiin ihan mahtava. A aloitti uutena hoitajana, omat lapset hänellä on viuhdin kanssa samanikäinen ja tiuhdista vuoden nuorempi. Viuhti joka oli arka uusien ihmisten kohdalla oli A:n luona kun kotonaan. Mahtavaa!

tiuhdilla onkin viimeiset hoitopäivät menossa, syksyllä alkaa eskari. Pian aloitetaan tyttöjen kanssa kesäloma. Olen pitänyt heitä hoidossa vielä pari kertaa viikossa, että olen saanut kuntoutua sektiosta rauhassa. Kun isompien lasten kohdalla on vielä nostelukielto. Hyvin alkaa olla haava parantunut ja vointi muutenkin hyvä.

jatkan juttua toiste nälkäkurki vaatii huomiota :)

-T-

Uusi vuosi, uudet lupaukset

Vuosi vaihtui. Me olimma ystävien tykönä syömässä ja miehet myös juomassa. Ruoka oli todella hyvää, niinkuin aina. Miehet ja lapset ampui muutamat raketit siinä illan aikana, ja yllätys minä ja meidän nuorimmainen käpsyteltiin kotia ennen kymmentä. Muut tuli joskus, ei siitä sen enempää :/. 

Mä en varsinaisesti tehny uuden vuoden lupauksia. Tai ne perinteiset kuntoilen enemmän jne. Mietin vaan että missä välissä, kun työtkin alkaa taas vajaan kuukauden päästä, hyi se. No on täs nyt yli vuosi kotona oltukin taas. Enimmäkseen oon nauttinu kotona olosta, välillä on pikkasen seinät meinannu kaatua päälle. Mutta sitte on tehty jotain, että taas jaksaa. 

Töihin paluussa jännittää se, että mihin mä päädyn töihin. Toimi on olemassa, mutta se ei enää vastaa koulutusta. Kait mä meen sinne minne ennenki ja katotaan mihin elämä mut kuljettaa. 

Samoin jännittää se mihin tiuhti ja viuhti pääsee/ joutuu hoitoon, sais pian jo tulla tietoa. Perhepäivähoitajalle hain, koska viuhti on vasta 10 ja puoli kk kun se joutuu hoitoon. Olis vähän helpompi aloittaa pienistä ympyröistä. Oli tosi harmillista kun tiuhdin hoitotäti jäi eläkkeelle, sinne olis vieny mielellään hoitoon. 

Jatketaan odottelua ja nautitaan siitä mitä on

Ystävyys

Hiljaista on ollu

Joulu oli ja meni, ei ollu hiljasta, rakkaita ympärillä. Veljet ja niiden perheet puuttui, oli ikävä. 

Luin mamarkistin blogia ja rupesin ajattelemaan, enkö osaa enää pyytää ketää vai olenko mä vain niin yksin, että jos haluais esim käydä yksillä niin vaihtoehdot on joko mieheni kanssa tai sitten yksin. 

Bilettämään... Hmm ... Yksin...

Taidan siis pysyä kotona. 

Mihin ne ystävät on matkan varrella kadonneet? Ihan varmasti vika löytyy musta, jos ei kokonaan niin ainakin osittain. Osa kavereista asuu kaukana, ei tuu pidettyä yhteyttä ja sitten ystävyys hiipuu, moikataan kun tavataan. Enkä mä sitten tiä onko mulla oikeesti koskaa ollu kauheen montaa ystävää kavereita kyllä, mutta ystäviä, eipä niitä liikaa ainakaa oo ollu. 

No, purinpa nyt tuntojani tänne kun tuli mieleeni. Menen perheeni viereen nukkumaan ja huomenna juhlimaan rakasta kummityttöäni. On mulla kuitenkin paljon rakkaita ihmisiä ympärilläni vaikka välillä ei siltä niin tuntuisikaan. Pitäkää huolta toisistanne <3