Meni jonkin aikaa ja kuultiin, että oli suunnitteilla koko ikäryhmän tapaaminen paikallises hotelli- ravintolas ja se oli vielä samana päivänä, eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
No juu meidän luokka kokoontui kiinalaiseen syömään juomaan ja vaihtamaan kuulumisia. Noin puolet porukasta oli kasassa. Harmillisesti semmoisia ihmisiä puuttu joita olis ollu tosi mukava nähdä. Kuten mamarkisti :)
Paikalla oli muutama joita ei sitten yläasteen oo nähny, eikä oo edes fb:ssä niin ei tienny yhtään mitä viimeiseen 14 vuoteen on tapahtunu. Mahtava oli nähdä nyt. Meidän luokka oli ainakin mun mielestä ihan mahtava, ja nytkin tuntu jotta sitä 14 vuotta ei oo välis ollukaa. Toisaalta jäi kauheen haikee olo taas kun tietää ettei juuri nää heistä ketään.
Ilta jatkui sinne paikalliseen jonne valui pikkuhiljaa rinnakkaisluokkalaisia. Oli ihana nähdä kaikkia niitäkin. Ja Heidiä varsinkin. Mun osalta ilta loppui kun kello löi kaksitoista. Kotona odotti nälkäinen lapsi. ( ei ollu koko iltana suostunu syömään oikein mitää) Hmm tarvis varmaan tehdä jotain jos meinaa päästä joskus jonnekin. Niin ja se hoidon alkaminenkin kummittelee tuolla lähitulevaisuudessa :( yök mä en halua töihin!! Mutta siitä ahdistuksesta lisää tuonnempana.
Kiitos kaikille tutuille ja vähän tuntemattomammillekin kivaa oli, niin kauan kun sitä kesti. Pian uusiksi.
